Vivere Militare Est...

Kirjoitus perustuu tositapahtumiin 21.12.2019 eKr. (ennen Koronaa)

Käväisinpä tuossa puoliltapäivin joutessani Prismassa hakemassa pari rasiaa maksalaatikkoa ja maitoa kyytipojaksi. Oli muuten porukkaa ja kaikilla joulumieli. Mieleeni muistui itsenäisyyspäivän isänmaalliset televisio-ohjelmat kun katselin ihmisten touhuamista asioillaan. Tällaiselta se näytti:

Venäläinen joukko-osasto oli miehittänyt juustohyllyn edustan ja lastasi laatikoittain Oltermannia suuriin rynnäkkökärryihinsä samalla kun huumaavasti parfymoitujen naisten torjuntayksiköt estivät muiden asiakkaiden lähestymisyritykset. Vanhukset olivat muodostaneet vastarintaklikkejä strategisiin kulkuväyläyhteyksiin ja mulkoilivat pahaenteisesti heitä lähestyviä ohittelijoita hipelöiden kyynärsauvojaan sekä kuopivat lattiaa liukuesteremmitetyillä saappaillaan. Kauppias oli määrännyt päiväkäskyssään rakennettavaksi taktisia barrikadeja valmisruoka- ja makkarahyllyjen väliin varustettuna lanttu-, porkkana-, ynnä muilla laatikoilla sekä juustohyllyjen luona jyhkeillä juustobunkkereilla. Leluosastolla lasten muodostamat sissiosastot herättivät pakokauhua rynnäköimällä hyllyväleistä pahaa-aavistamattomien asiakkaiden kimppuun, tahrien suusta ja nenästä valuvilla eritteillään kansalaisten univormut. Vertahyytävät "MULLE TÄÄÄ" ja "EI TÄTÄÄÄÄ"-huudot lisäsivät kaaosta. Kaiken tämän yllä leijui tilanteelle ominainen äitelä ja siirappinen joululaulujen kakofonia, jota tauottivat ainoastaan iskevät tarjousilmoitukset sekä propagandistiset myyntipuheet.

Pääsin livahtamaan kaaoksesta kiertämällä juomahyllyjen seinäviertä, mutta unohdin talouspaperihyllyjen jälkeen kavalan sipsi-, suklaakonvehti- ja karkkiboksimiinoitteen, jonka molemmin puolin velloi läpipääsemätön ihmismassa. Koska myös karkkihyllyväli oli lapsisissien valtaama, vetäydyin limunaadiosaston kautta takaisin pääkäytävälle. Seuraten pääkäytävää siirryin taloustavaraosastoa kohti, kun huomasin oikealla avautuvan tyhjän vaippahyllyvälin, jota pitkin pääsin vihdoin etenemään kassakäytävälle. Luulin jo pääseväni itsepalvelukassoille, mutta ei. - Olin kassakäytävän väärässä päässä! Kassakäytävän tukkivat loppumattomat, lohduttomat jonot, joissa hikoilevat isät, joulukiireiden alla murtumaisillaan olevat äidit, itkevät lapset, vapisevat vanhukset ja etuilevat venäläiset liikehtivät hermostuneesti, odottaen vankkureineen läpipääsyä kassojen pullonkauloista.

Tilanteeni oli tukala ja vaati nopeita ratkaisuja. Kaupan sulkeutumiseen oli enää vain vajaat kaksitoista tuntia. En perääntyisi enää. Mieleeni juolahti Tuntemattomassa Sotilaassa kapteeni Kaarnan sanat, joita hiukan mukaillen toistelin kuin mantraa lähtiessäni etenemään kohti jonoja; "Mennäänpäs mokomien jonojen läpi niin että heilahtaa!" Taktiikkani toimi ja pääsin murhaavien mulkaisujen saattelemana itsepalvelukassalle maksamaan ostokseni. Selkä hikisenä suuntasin ulos ja tarjosin ovella kohteliaasti sinkkukärryjäni vastaantulevalle rouvashenkilölle. "Ei kuule meidän ostokset tuohon mahdu" sanoi rouva ja olin kuulevinani hivenen nälviä hänen äänessään. "Jaa, mutta mahtaakohan sulla saldo riittää?", vastasin hymyillen maireasti. Rouva ei hymyillyt. 

Autolle päästyäni rööki maistui hiukan tavallista paremmalle.